Luovuuslilja: kynttilänvalantaa

Viikko takaperin perjantaina kokoonnuttiin Loimalahden leirikeskuksessa, jossa pidettiin viikonlopun aikana Lityn ja Kaskan erätaitokurssi ja Hapin ROK-kurssi. Olin itse jälkimmäisellä kouluttamassa ja saatiin houkuteltua Laurakin paikalle vielä lauantaina... ;)

Mutta siis perjantai-iltana meitä oli paikalla allekirjoittaneen lisäksi Laura P, Elsa, Anna ja uusi sputniklainen Johanna. Tervetuloa mukaan!

Illan teemana oli luovuuslilja ja tehtiin kynttilöitä sen johdosta. Me tuotiin Lauran kanssa paikalle aikamoinen kasa kynttilänjämiä, joista sitten poistettiin sydänlangat ja lajiteltiin vähän sävyn mukaan sulatettaviksi. Sulatus onnistui hyvin kattilassa, jonka olin löytänyt lippukunnan varastosta. Se oli todella musta ulkoapäin ja toinen kahva oli katkennut ja toinenkin aika heikossa hapessa, joten tuskin ketään haittaa, että sen raa'asti otin kynttiläkattilaksi. Yhteensä taidettiin sulattaa viisi satsillista vanhoja kynttilöitä.

Illan ikävin kohtahan oli se, kun jouduttiin juomaan 8-päkillinen kokista, jotta saatiin tölkit kynttilämuoteiksi. Elsa ainakin taisi leikeillä tölkeistä kannet pois mun letukallani... Ja sinne sitten saatiin sydänlanka sitomalla ne kertislusikoihin kiinni. Käytettiin muotteina myös pahvisia kertiskahvikuppeja. Valmiiden kynttilöiden pinta oli tölkissä jähmetetyillä kiiltävä ja kupissa jähmetetyillä mattapintainen! Niistä tuli mun mielestä todella hienoja.
Dipattiin myös muutama sellainen pieni kynttilä, joista mun tekemäni on kuvissa esimerkkinä. Muilla taisi olla vähän paremman muotoisia... Elsa kävi tekemässä omansa ulkona jo hieman jähmettyneistä kynttilöistä, joten muutama vihreä iso kynttilä on päältä vähän rujonnäköinen.

Sosialisoitiin Lauran kanssa kahdet kummallekin lauantaina, kun siivoiltiin jälkiä pois. Loput kynttilät on varmaan lippukunnan varastossa siinä sulatuskattilassa. Jos tekemiseen osallistuneet haluavat ottaa kynttilöitä itselleen, saa hakea tai sopia, että niitä tuodaan (tai haetaan yhdessä) joku kerta sieltä. Sen jälkeen saa halutessaan muutkin. Annoin Sannalle viedä mahdolliset "jämäkynttilät" vaikkapa koloille iltakynttilöiksi, mikäli niitä esim. kesäkuussa on edelleen jäljellä.

Illan aikana meillä oli tarjolla kokiksen lisäksi myös hieman iltapalaa: nachoshipsejä, salsaa ja smoky salsaa, hapankorppuja ja tuorejuustoa, hedelmiä, teetä ja mehua sekä vissyä. Itse liljat meillä jäi sitten askartelematta. Ne voidaan tehdä sitten seuraavassa reissussa.

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy jo, kuinka upeita ne meidän tekemät kynttilät on mun oman jämäkynttiläni rinnalla... Sen kaverit elää uutta elämää noissa kahdessa uudessa.

Aivopesua?

Viime viikonloppuna tuli oltua kouluttajana Hämeenlinnan alueen partiolaisten eli HAP:n samoajien ryhmänohjaajakurssilla eli ROK-kurssilla ja tänään olin itse koulutettavana Hämeen partiopiirin (HP) luotsikurssilla eli tarpoja-, samoaja- ja vaeltajaikäkausien ikäkausivastaavakurssilla erityisesti vaeltaja-asioista. Vuoroin vieraissa.

En ole varma, onnistuttiinko miten viime viikonloppuna hyvin... Toivottavasti onnistuttiin kuitenkin antamaan työkaluja vartion toimintaa varten tuleville vartionjohtajille. Varmasti nuoret (n. 15-vuotiaat) muistaa koko partiouransa oman ROK-kurssinsa niin kuin mä muistan aina oman ekan partiokurssini, joka oli silloinen rokkia vastaava eli VJ-kurssi. Sen jälkeen onkin tullut käytyä alueen VJ-jatkis, HP:n PJ- eli partiojohtajien peruskurssi, sampokurssi (joka järjestettiin yhteistyössä silloisten Länsi-Suomen partiopiirin ja Satakunnan partiolaisten kanssa), rastipäällikkökurssi ja nyt tämä luotsikurssi; ensiapu-, hygieniapassi-, järjestyksenvalvoja- ym. taitokursseja unohtamatta.

Tänään oman kurssin jälkeen olen kuitenkin miettinyt, mitä ihmeen aivopesua siellä oikein harrastetaan. Aina jokaisen kurssin jälkeen tulee kotiin niin motivoituneena ja ideoita täynnä. Sitten, kun koittaa paluu arkeen, se motivaatio katoaa jonnekin. Tai ainakin ne ideat. Ei riitä, että johtaja on inspiroitunut. Palkitsevinta on se, että koko ryhmä on aktiivinen ja osallistuu; ikäkausissa, joissa ohjelmaa tehdään itse itselle, sen on helppo olla omannäköistä. Ei ole pakko tehdä mitään, mitä ei halua. Joskin kannattaa joskus tehdä jotain uutta, että kehittyy - ei kannata jäädä junnaamaan samaan vanhaan ja mennä siitä missä aita on matalin. Trust me, I know. Tärkeetä on vain, että jokainen osallistuisi. Osallistua voi vaikka vain tykkäämällä jostain facebookissa julkaistusta asiasta tai kommentoimalla, ettei pääse paikalle. Jos suunniteltu ohjelma on tyhmää tai ei muuten miellytä, kannattaa se sanoa. Aktiiviset ovat monesti avoimia kokeilemaan jotain uutta. Ohjelman ja toiminnan tekeminen epäaktiiviselle porukalle syö omaa innostusta, kun parhaimmillaan homman juju olisi kannustaa toimimaan.

Toivottavasti tämä innostus ei tällä kertaa pääse katoamaan, koska -niin kuin mulle monesti käy ja josta olen oikeasti aika ylpeä; se kertoo omasta oppimisesta- olen tälläkin kertaa keksinyt, miten asioita voi tehdä hieman erilailla kuin aiemmin. Partio on siitä hyvä harrastus, että se antaa jokaiselle ihan varmasti jotain, jos vain antaa sille mahdollisuuden.

Tätä tekstiä saa kommentoida ja kritisoida ihan vapaasti!