Aivopesua?

Viime viikonloppuna tuli oltua kouluttajana Hämeenlinnan alueen partiolaisten eli HAP:n samoajien ryhmänohjaajakurssilla eli ROK-kurssilla ja tänään olin itse koulutettavana Hämeen partiopiirin (HP) luotsikurssilla eli tarpoja-, samoaja- ja vaeltajaikäkausien ikäkausivastaavakurssilla erityisesti vaeltaja-asioista. Vuoroin vieraissa.

En ole varma, onnistuttiinko miten viime viikonloppuna hyvin... Toivottavasti onnistuttiin kuitenkin antamaan työkaluja vartion toimintaa varten tuleville vartionjohtajille. Varmasti nuoret (n. 15-vuotiaat) muistaa koko partiouransa oman ROK-kurssinsa niin kuin mä muistan aina oman ekan partiokurssini, joka oli silloinen rokkia vastaava eli VJ-kurssi. Sen jälkeen onkin tullut käytyä alueen VJ-jatkis, HP:n PJ- eli partiojohtajien peruskurssi, sampokurssi (joka järjestettiin yhteistyössä silloisten Länsi-Suomen partiopiirin ja Satakunnan partiolaisten kanssa), rastipäällikkökurssi ja nyt tämä luotsikurssi; ensiapu-, hygieniapassi-, järjestyksenvalvoja- ym. taitokursseja unohtamatta.

Tänään oman kurssin jälkeen olen kuitenkin miettinyt, mitä ihmeen aivopesua siellä oikein harrastetaan. Aina jokaisen kurssin jälkeen tulee kotiin niin motivoituneena ja ideoita täynnä. Sitten, kun koittaa paluu arkeen, se motivaatio katoaa jonnekin. Tai ainakin ne ideat. Ei riitä, että johtaja on inspiroitunut. Palkitsevinta on se, että koko ryhmä on aktiivinen ja osallistuu; ikäkausissa, joissa ohjelmaa tehdään itse itselle, sen on helppo olla omannäköistä. Ei ole pakko tehdä mitään, mitä ei halua. Joskin kannattaa joskus tehdä jotain uutta, että kehittyy - ei kannata jäädä junnaamaan samaan vanhaan ja mennä siitä missä aita on matalin. Trust me, I know. Tärkeetä on vain, että jokainen osallistuisi. Osallistua voi vaikka vain tykkäämällä jostain facebookissa julkaistusta asiasta tai kommentoimalla, ettei pääse paikalle. Jos suunniteltu ohjelma on tyhmää tai ei muuten miellytä, kannattaa se sanoa. Aktiiviset ovat monesti avoimia kokeilemaan jotain uutta. Ohjelman ja toiminnan tekeminen epäaktiiviselle porukalle syö omaa innostusta, kun parhaimmillaan homman juju olisi kannustaa toimimaan.

Toivottavasti tämä innostus ei tällä kertaa pääse katoamaan, koska -niin kuin mulle monesti käy ja josta olen oikeasti aika ylpeä; se kertoo omasta oppimisesta- olen tälläkin kertaa keksinyt, miten asioita voi tehdä hieman erilailla kuin aiemmin. Partio on siitä hyvä harrastus, että se antaa jokaiselle ihan varmasti jotain, jos vain antaa sille mahdollisuuden.

Tätä tekstiä saa kommentoida ja kritisoida ihan vapaasti!