Juhannus, juhannus. Tässä vähän wikipedian tietoa ettei vaan pääse unohtumaan!

Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan muistopäivänä, mihin juhlan suomenkielinen nimikin viittaa. Suomessa se on myös Suomen lipun päivä ja virallinen liputuspäivä. Muista liputuspäivistä poiketen silloin liputus alkaa jo aattoiltana klo 18 ja jatkuu yön yli yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan klo 21 saakka.

Juhannuksen alkuperäisiä nimiä olivat muun muassa vakkajuhla ja Ukon juhla. Ortodoksisessa Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla. Se järjestettiin Ukko ylijumalan kunniaksi, ja sitä vietettiin kokoontumalla vesistön ääreen eväiden ja erityisesti tilaisuutta varten pannun oluen kanssa. Ukon kunniaksi juotiin olutmalja, ”Ukon malja”.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea, ja päivät alkavat jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä. Meluaminen, juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. (Onneksi kukaan meistä ei ole viljelijä) Pahoja henkiä on karkotettu myös suuria tulia, juhannuskokkoja polttamalla. Myös vuoden lyhimpiä päiviä talvipäivänseisauksen aikana kutsuttiin pesäpäiviksi. Auringolla voi siis tulkita olleen kaksi pesää, joiden välillä vuodenkierto tapahtui.

HUOM! Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin suursiivous. Älkää siis enää ottako paineita asiasta.